Ensimmäinen kaarroke- ja kirjoneulepuseroni on valmis, hurraa! Kirjoneule-eksperttejä tuuletukseni varmaan huvittaa, mutta noviisina olen nyt oikein tyytyväinen itseeni. Lähdin tähän projektiin nimittäin vähän varauksellisin tunnelmin, takana oli yhdet kesken jääneet kirjoneulelapaset joiden neulominen oli varsinaista kivireen vetämistä. En kerta kaikkiaan saanut kahta lankaa kulkemaan neuleessa luontevasti, jälki oli kireää ja edistyminen tuskallisen hidasta. Tähän puseroon ihastuin kuitenkin heti ensi vilkaisulta ja päätin koettaa tekniikkaa vielä kerran. Vauhtiin päästyäni neulominen sujuikin todella mukavasti. Opin pitämään kahta lankaa sormella samanaikasesti ja säätelemään neuleen tiukkuutta niin ettei lopputulos ole pelkkää ruttua. Hetken tosin harkitsin sormeen pujotettavan lankaohjaimen tilaamista, mutta luovuin ajatuksesta koska tekemisen vimma oli taas niin kova, ja olisin joutunut odottamaan lisälaitetta ainakin päivän. Eihän se käynyt päinsä ollenkaan! Niinpä tekniikkaa tuli harjoiteltua ihan apuvälineittä, ja hyvä niin. Neulojan itseluottamukseni nousi taas pykälän verran. Saatan kyllä hankkia lankaohjaimen seuraaviin projekteihin, ainakin jos värejä on enemmän kuin kaksi, nyt kun tiedän että voin tarpeen tullen tulla toimeen sitä ilmankin.

Puseron malli on siis Isabell Krämerin Chauncey, ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Suositellussa langassa olisi ollut metrejä 366 sadalle grammalle, mutta lanka josta neuloin oli vähän paksumpaa, 300m/100g. Jouduin siis hetkisen miettimään neuletiheyttä ja oikean koon valitsemista, mutta pienen aivojumpan ja mallitilkkujen neulomisen jälkeen sain yhtälön kuitenkin toimimaan ja puserosta tuli juuri sopivan kokoinen. Helman neuloin tosin kolme kertaa kun en heti löytänyt sitä juuri oikeaa mittaa. Pituutta oli aina pari kolme senttiä liikaa tai liian vähän.

Lanka tässä puserossa on 100% merinoa. Laatu on ollut Koukuttamolla koevärjättävänä, ja voi olla että sitä otetaan tulevaisuudessa meille valikoimiin, niin mukava se oli neuloa ja laatukin priimaa. Valitsin väreiksi Denimin ja Rantatalon. Viime aikoina olen neulonut paljon fingering-vahvuisella langalla, joten tämä sport-vahvuus tuntui ihanan joutuisalta ja ensin jopa paksulta, vaikkei se sitä kuitenkaan ole. Ja nyt kun mitat ja langantiheydet ovat kerran huolella pähkäilty ja hyväksi todettu, voisin hyvin tehdä toisenkin puseron eri väreissä. Kunhan ensin saan ruksittua to-do -listaltani yhden ylisuuren villatakin ja pari ohutta shaalia, ja ehkä yhden lyhythihaisen kesäpuseron… Inspiroivaa ja lämmintä kevättä teille kaikille!