Tämä Tenho-huivi valmistui jo aikapäiviä sitten, mutta blogipäivitys siitä viivästyi ensin ohjeen puhtaaksikirjoitusta suunnitellessa, sitten kryptisten muistiinpanojen kanssa pähkäillessä, ja lopulta lannistumisen ja aktivoitumisen välimaastossa sompaillessa. Ohjetta ei sitten lopulta kuitenkaan syntynyt, mutta ehkä huivi ansaitsee kuitenkin paikkansa blogissa.

Ideana tässä huivissa oli käyttää 200g fingering-vahvuista Tenho-twist lankaa, joka on ihana sekoitus merinovillaa sekä silkkiä, kaksi vyyhdettä eli yksi kumpaistakin väriä. Valitsin väreiksi harmaan Mukavuusalueen ja vaaleanpunertavan Isoäidin hullutuksen, joista tuli tavoittelemani tumman ja vaalean romanttinen sekoitus. Raitoihin hain vähän lisää elävyyttä lyhennetyillä kerroksilla, värit eivät siis toistu aivan tasapaksuina raitoina vaan ne kasvavat vuorotellen vaakatasossa vähän kuin sapelin terä. Romanttista ilmettä lisätäkseni päättelin huivin picot-reunuksella.

Olen käyttänyt huivia paljon, siinä on enemmänkin leveyttä ja pituutta kuin korkeutta, joten sen saa kietaistua reilusti kahteen kertaan kaulan ympärille. Vastaavanlaisia huiveja löytyy Ravelryn ohjepankista tusinoittain jollei taidot, näkemys tai aika riitä oman mallin kehittelemiseen. Mielestäni on hauskaa neuloa ihan ”omasta päästä” ja katsoa mitä luovuuden puuskassa sattuu sillä kertaa syntymään, mutta myös ohjeesta neulomisessa on omat puolensa, purkamista ainakin tulee vähemmän! Melko usein alan tosin ohjeestakin neuloessani sooloilla omien muutosten kanssa, lienee minulle luonteenomaista, sillä ruokareseptien kanssa käy usein samalla lailla. Jokainen taplaa tyylilllään, tärkeintä on se että itse pitää lopputuloksesta