Oman murun villapaita on valmis. Se valmistui nopeasti, muutamassa viikossa, vaikka antoikin odotuttaa itseään monta, monta vuotta. Usein on nimittäin ukko-kulta huokaissut että ”tekisit jotain mullekin.” Tähän saakka hän on saanut tyytyä sukkiin, lapasiin ja kaulureihin, mutta nyt siis tämäkin suuri rakkaudenosoitus sai konkreettisen muodon. Ohjeen suhteen käännyin taas lempisuunnittelijani Isabel Krämerin puoleen, ja häneltä löytyi uudehko, kiva malli: Daelyn. Ohjeen voi ostaa Ravelrystä, lankaihmisten paratiisista.

Malli on neulottu saumattomasti ylhäältä alaspäin, ja siinä on jujuna selkäpuolelta pikkuhiljaa etupuolelle kiertyvä ainaoikein-neulepinta. Langaksi valitsin Debbie Blissin Blue Faced Leicester DK -langan, joka on suloisen pehmeää, mutta silti ihan täyttä pässinpökkimää, vienoa villantuoksua myöten. Ihana lanka! Väriksi muruni valitsi (avustuksellani) harmaaseen taittuvan vaaleansinisen, joka sopii täydellisesti hänen pikkuhiljaa hopeoituneeseen olemukseensa. Lankaa kului 11 kerää eli 550 g, ja neuloin puikoilla nro. 4. Ihastuin tähän malliin ja lankaan niin paljon että neulon varmasti itselleni samanlaisen puseron luonnonvalkoisena. Mikäs sitten sen mukavampaa kuin ensi syksynä istua katselemassa auringonlaskua mökkirannassa samanlaisissa villiksissä.