Yksi tämänhetkisistä lempisuunnittelijoistani on saksalainen Isabell Krämer. Hänen neuleensa ovat usein hyvin yksinkertaisia, sporttisiakin, mutta niissä on aina jokin juju joka liittyy neuleen muotoiluun tai johonkin yksityiskohtaan. Isabellin mallit neulotaan yleensä ylhäältä alaspäin saumattomasti. Hartialinja muotoutuu neulomalla lyhytrivejä työn alussa, ja tämän jälkeen siirrytäänkin nopeasti edistyvään pyöröneuleeseen. Tämän tekniikan hienoin puoli on ehdottomasti se, että työtä voi sen edistyessä sovittaa päälle ja näin määritellä helman pituus itselle täydellisesti sopivaksi. Samasta syystä myös muunlainen sooloilu ja ohjeesta poikkeaminen on helpompaa, jos sellaiseen on taipumusta… Ja saumattomasti neulottu työ ei tietenkään koskaan jää komeroon odottelemaan kokoamista, vaan sen voi vetää päälleen heti kun langanpäät on päätelty. Täydellistä!

Tämänkertaiseen Isabell Krämeriin, Gretchen-villapuseroon, tartuin jo alkutalvesta, ja se edistyi hissukseen pitkin talvea muiden, pienempien projektien rinnalla, kunnes pari viikkoa sitten sain sen vihdoin valmiiksi. Ihastuin Gretchenin rentouteen ja langankierroilla tehtyihin yksityiskohtiin puseron sivuilla. Langaksi valikoitui Malabrigo Sock ja siitä väri Orchre, ihanan mausteinen ja elävä keltainen. Keltainen väri ei kuulu lempiväreihini, mutta tämä lanka on jostain syystä poikkeus. Niin elävä ja puhutteleva! Neuloin kahdesta eri värjäyserästä joista toinen oli selvästi tummempi ja toinen vaaleampi, ja niinpä raidoitin näitä kahta sävyä läpi työn. Lopullinen pinta onkin ehkä jopa tavanomaista elävämpi. Lisäksi Sock on unelmanpehmeää, konepestävää merinovillaa, ja pidänkin tätä neuletta suoraan iholla. Pienen kauhunhetken koin kasteltuani neuleen sen valmistumisen jälkeen, se näytti nimittäin venyvän määrättömästi, mutta palautui onneksi oikeisiin mittoihin kuivatettuani sen tasona pyyhkeen päällä. Gretchenin ohjeen voi ostaa Ravelrystä, se on englanniksi, mutta erittäin selkeä.