Heti alkuun täytyy sanoa etten ole näitä tyynynpäällisiä itse tehnyt. Sain ne viime vuonna lahjaksi Marja-tädiltäni, äidin siskolta, joka on paitsi paras täti maailmassa, myös todella taitava käsityöharrastaja. Olemme Marjan kanssa mökkinaapureita, ja viime toukokuussa kun vietimme kumpikin muutaman viikon hiljaiseloa omissa torpissamme, toi Marja minulle nämä ihanat tyynynpäälliset. Marja oli ehkä huomannut puutarhatuolinpehmusteissani vallitsevan kakofonian (olen hamstrannut paljon pehmusteita jottei kenenkään takalisto joutuisi kärsimään epämukavuutta, mutta yleensä alennusmyynneistä joten värivalikoima on lievästi epäjohdonmukainen) ja ajatellut auttaa siskontyttöä mäessä.

Marja oli siis neulonut päälliset laadukkaista, villaisista jämälangoistaan (Rowania) talven aikana, ommellut niiden alapuolet tukevasta kankaasta, lisännyt vuorit kauniista puuvillakankaasta ja ommellut päällisiin vetoketjut. Pisteenä i:n päällä (seikka joka todistaa todellisesta tinkimättömyydestä ja yksityiskohtien tärkeyden ymmärtämisestä), tyynyjen saumanvarat on huoliteltu vuorikankaan väreihin sointuvalla vinonauhalla! Jokuhan saattaisi ajatella ettei saumanvaroilla ole väliä kun ne eivät minnekään näy, mutta itse arvostan todella paljon näin loppuun saakka mietittyä ja toteutettua työtä. Kiitos vielä kerran, rakas Marja!

Ja nyt, koska osa pehmusteista on nostettu aivan uudelle tasolle, on projektilistalla tehdä lisää kauniita päällisiä. Tämä on täydellinen jämälankaprojekti; pienetkin keränloput riittävät yhteen päälliseen, eikä ole vaaraa siitä että edessä on ikuisuusprojekti. Tyyny kerrallaan! Ja miten ihana lahjaidea, niinkuin on tullut todistettua!