Talvea odotellessa (olen jo osittain luopunut toivosta, Etelä-Suomi taitaa siirtyä syksystä suoraan kevääseen), postaan neulemuiston loppukesältä. Olen aina neulonut mielelläni ja paljon villasukkia. Nämä villasukat olivat kuitenkin viime vuonna harvinaisuus uusien neuleitteni joukossa, ensimmäiset ja viimeiset, välipalatyö suurempien projektien välissä. Sen verran oli to-do -listalla kaikenlaisia puseroita ja neuletakkeja.
Sukkien langat ostin Jyväskylän Knit Festareilta. Koukuttamon ständiä vastapäätä, käytävän toisella puolella möi kauniita lankojaan Lanitium Ex Machinan Nea, ja kahden päivän myyntiurakan jälkeen päätin palkita festariuurastuksen ostamalla toisen värjärin tuotteita. Muut kuin omat langat ovat vähän kuin toisen tekemä ruoka; niitä ei tarvitse arvostella, miettiä tekemiseen kulunutta työpanosta tai tavoitteita, saa vain nauttia! Kuin istuisi valmiiseen pöytään.
Ja ihanahan näillä langoilla olikin neuloa. Laadukasta villasekoite- ja merinosekoitelankaa. Käytin lankaa melko kitsaasti kun sukat jäivät näin lyhyiksi, mutta onpahan sitten materiaalia toiseenkin pariin. Nämä ovat kesäsukat, nilkat paljaina. Neuloin sukat kärjestä ylöspäin, ja koska en laiskuutani taaskaan jaksanut perehtyä kantapään ohjeeseen, neuloin kantapään niinkuin se neulotaan ylhäältä alas. Huomaat varmasti kun katsot kuvia tarkkaan. Mutta käyhän se näinkin, tämä on sitten Noran kantapää, ehkä otan tämän tunnusmerkikseni sukissa. Valmiit sukat ovat joka tapauksessa ihanat ja pysyvät hyvin jaloissa.
